Tavoitteena parempi (selän)iho!

Olen pitkään hävennyt selän ihoani. Teini iässä minulla oli aknea kasvoissa, joka kuitenkin rauhoittui ajan myötä. Kasvoihin näitä näppylöitä ei onneksi ole ilmestynyt enää sen jälkeen, mutta joskus 20 ikävuoden jälkeen nämä saat*nalliset paiseet alkoivat muhia selkääni, ja jouduin usein peittelemään niitä vaattein ja välillä jopa meikkaamaan selkääni..naurettavaa! Olen niin kadehtinut ihmisiä, joiden selkä on täydellinen; sileä, virheetön iho, eikä näppylän näppylää!

Sain vihdoin pari viikkoa sitten aikaiseksi marssia lääkärille ja pyytää Isotretinoin lääkityksen mun selän akneen. (Aikaisemminhan olen siis kokeillut jo ties mitä kuureja ja voiteita, tämä Isotretinoin on nyt vähän niinkuin viimeinen mahdollisuus) No, nyt vain pitää popsia noita muutama kuukausi ja toivoa että niistä olisi apua.. mulla on tiedossa parit häät kesällä, ja en Todellakaan halua esiintyä Missään selänpaljastavassa, jos noi ei häviä.

Tavoitteena Pepsodent hymy!

Tässä kuussa alkaa myös mun hampaat kuntoon -operaatio :P  Tai oikeestaan se alko pari kuukautta sitten, kun poistatin kaikki loput visurit. Tässä kuussa, tän kuun lopulla oon menossa hampaiden laservalkaisuun..jänskää! Sitten sen jälkeen pitäis ainakin paikata etuhampaita, koska mun toisesta etuhampaasta on ollut jo KOLME kuukautta pieni pala pois kun se lohkes kun purasin jotain ruokaa!

Tavoitteena pepsodent hymy? :D No ei..ihan, mutta jotain sinne päin kyllä! Oon sitä mieltä että kauniit ja valkoiset hampaat kaunistaa ja kirkastaa koko ilmeen! =)

Onpahan kyllä tapahtunutkin kaikennäköistä :)

Uusvuos meni todella kivasti, (vaikka aamuyön paljuilun takia sainkin angiinan) sairastelun jälkeen aloitin kuitenkin uudessa työpaikassa, ja oon kyllä tykännyt! Mukavaa!

Oon myös pitkään suunnitellut uutta blogia..bloggeriin. Olis kiva ostaa (vihdoin) se kamera, aloittaa puhtaalta pöydältä ja kirjotella jotain terveyspainotteisia sinne..kera niiden kuvien! Mutta meen nyt tällä  kuitenkin, ainakin vähän aikaa..vaikka suoraan sanottuna tää vuodatus ei vaan enää, tai ei oo oikeestaan pitkään aikaan oikein sytyttänyt :/..

No anyway, röökäminen alkoi uudestaan..päivässä menee tosin todella vähän, 3-5. Mies ystävä osti meille GreenSmokelta sähkötupakat, mihin pitäis siirtyä..mut toistaseks en oo saanu sitä aikaseks..tai siis ei oo ollu tarpeeks motivaatiota lopettamiseen.

Paino on pysynyt suunnilleen samoissa lukemissa..Tänään olin aamulla pumpissa, ja sen jälkeen kävin ostamassa  elämäni ensimmäisen tavoitehameen! : P  En oo koskaan omistanut mitään tavoiteasua, vaan nytpä kävin ostamassa! Käsittämätöntä! Vuosi sitten vaatekoko oli 40–42, nyt vaatekoko on 38. Tavoite hameeni on nyt kokoa 36, siihen aion kesään mennessä! :D Nytkin se kyllä mahtui niukin naukin päälle, mutta hiukan saisi lähteä sentti-pari vyötäröltä niin olis täydellinen. Siihen tähdätään!

Mutta pidemmittä puheitta, hyvää päivän jatkoa kaikille! Mulle tulee kohta huoltomies käymään ja sitten lähden iltavuoroon, morjes!

Viikko ennen leikkausta piti elää rillien varassa, mikä oli jumpissa kyllä ihan yhtä tuskaa..eihän ne rillit mainanneet pysyä päässä pomppiessa ja punnertaessa! Noh, viikko meni kyllä kuitenkin nopeesti. =) Leikkauspäivän edeltävänä päivänä kävin ensitarkastuksessa, missä katsottiin että silmät ovat sopivat leikkaukseen, sain reseptit ja hain antibiotti- ja kostutustipat ennen leikkausta. Ensitarkastus oli kyllä todella mukava, kun siinä pääs vielä kyselemään kaikkea mikä mieltä avarrutti.

Leikkaukseen mentäessä ei saanut olla meikkiä. Näköni oli ennen leikkausta -2.75 ja -3.25. Laserointi oli aivan älyttömän nopea toimenpide. Ennen leikkausta sain rauhoittavan lääkkeen (tälleselle jännittäjälle se oli ihan must), silmä teipattiin auki, sinne tipautettiin puudutustipat ja laserointi kesti sitten 20sek per silmä! Oik. silmän operointi tuntui lähinnä epämiellyttävältä, vasemman silmän laserointi sattui jostain syystä aivan todella paljon. Laseroinnin jälkeen jostain syystä mua vähän huimas, näkö oli sumea. Sain päähäni aurinkolasit (oikeesti ihan uimalasin näköset) ja menin tuolille lepäämään vähäksi aikaa. Lääkäri otti sit vielä mut johonkin pika tarkastukseen, tipautti tipat silmiin ja pääsin lähteen kotiin jo tunnin päästä siitä kun leikkaus oli alkanut! Tosi nopea ja näppärä leikkaus! Ne "tyylikkäät" "aurinkolasit" päässä sitten piti lähtee keskustasta kohti kämppää saattajan kanssa ja näitä aurinkolaseja piti pitää seuraavan päivän aamuun asti ja siitä viikon ajan öisin, ettei unissaan hinkkaa vahingossa silmiä.

Olin jotenkin ihan äärettömän väsynyt koko loppupäivän leikkauspäivänä, johtui ehkä rauhoittavasta jonka sain ennen toimenpidettä. Päästyäni kämpälle leikkauksesta, nukuin 3-4 tuntia, olin pari tuntia hereillä ja painuin taas nukkumaan. Huomasin kuitenkin ihmetyksekseni, että näin jo sinä samana iltana ihan normaalisti! Samoin seuraavana päivänä näin ihan normaalisti!! Mulla ei ilmennyt mitään valonarkuutta tai roskantunnetta silmässä. =) Kahden viikon ajan tiputtelin kolmesti vuorokaudessa antibiootti-kortisoni tipat., rinnalla tietysti kostutustippoja. Nyt kahden viikon jälkeen jatkan pelkästään kostutustippojen tiputtelua vähintään 3 kk. (parantaa näön laatua, vähentää roskan tunnetta silmissä)

Viikon ajan vältin ohjeiden mukaan saunomista (joo ei ollu ongelma), uimista, rasitusta hikeen asti (tää oli vaikenta!), pölyisiä paikkoja ja silmien meikkaamista. Silmiä ei myöskään saanut hieroa, eikä koskea viikkoon, ja piti välttää veden pääsyä silmiin ekan viikon ajan. Itseasiassa olin varmuuden vuoksi 2 viikkoa meikkaamatta silmiä, ja muutenkin yritin olla tosi tosi varovainen ekat kaksi viikkoa.

Nyt siis leikkauksesta kaks ja puol viikkoa takana, ja oli kyllä hintansa arvoinen leikkaus! Voin suositella ihan kaikille, jotka haluaa eroon piilareista ja silmälaseista! =)

Mun savuttomuuden alku ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ekana päivänä nikotiini laastari putos combatissa, liukastuin siihen ja revähti takareisi..Great. (Tää sai mut vaan repeämään tunnilla, mut olihan se ärsyttävää kun muutenkin ollut liikkumatta sen viikon niin tuli pari lisäpäivää liikkumattomuudelle..) Mutta en kuitenkaan lannistunut, vaan sanoin heipat nikotiinilaastarille ja päätin/oon ollutkin ilman mitään valtakunnan nikotiinikorvausjuttuja. Ja hyvin on mennyt! =)

Sanoisin etttä mun vertaistuki, eli herra A, on ollut se tärkein apu tupakasta irtaantumiselle. Suosittelen jokaiselle joka aikoo lopettaa, niin kanssa "kärsijää"...:D ei vaan jotakuta joka käy samaa prosessia kanssasi lävitse ja tsemppaa ja tukee heikkoina hetkinä. Varsinkin ensimmäiset päivät olivat suoraan sanottuna ihan vitt*maisia, ja vertaistuen tarve oli kova. Parina ekana päivänä mielessä ei pyörinyt oikein muuta kuin tupakka, valehtelematta! Mutta oikeestaan noiden kahden ensimm. päivän jälkeen on ollu jo aika helppoa olla ilman, eikä oo tehny ees mieli! Ainoastaan joissain tilanteissa tietysti...esim. eilen kun kävin pyörähtämässä yhissä illanistujaisissa ennen yövuoron alkua, niin oli outoa olla sitä porukkaa joka jää sisälle kun muut lähtee röökillle....what?? joooo.....vähän pelottaa sitten kun on ite juomassa niin kuinkas sitten käy..tai en tiedä onko mulla motivaatiota/halua olla sillon polttamatta. Ollaan kuitenkin puhuttu A:n kans, että myös sillon pitäs olla polttamatta...mut sen näkee sitte, pitää vielä vähä funtsia sitä sitte ensviikolla paremmi...

Neljän savuttoman  päivän jälkeen voin sanoa, että makuaisti on parantunut ja on ollu ehkä vähän pirteämpi fiilis. Myös verenpaine on laskenut! Mulla on ollu alapaine aina satasen kieppeillä, niin nyt se oli viime yövuorossa 80 kieppeillä, aivan uskomatonta, mahtavaa! =) Tänään pitäis myös lähtee combattiin testaan onko kestävyys parantunut....Näillä jatketaan!

Täältä lisää tietoa tupakoinnin lopetuksesta.

Eräs asia, joka on nyt jonkin aikaa jo pyörinyt mielessä on tupakasta luopuminen. Tupakka historiani alkaa kuuden vuoden takaa, ja tänä aktiivisen kuuden vuoden aikana olen yrittänyt jokunen kerta päästä eroon tupakasta. Kerran jopa "lopetin" niinkin mallikkaasti, että lopulta rupesin polttamaan salaa, kaikilta.. En pystynyt myöntämään, että motivaatio, tahto ja itsekuri eivät vain yksinkertaisesti riittäneet.

Parisen kuukautta sitten, kun tapasin herra A:n, tupakan lopetus ei ollut mielessänikään. Tupakka on aina ollut minulle nautinto (toivottavasti voin kuukauden kuluttua puhua, että tupakka OLI nautinto..), samalla myös eräänlainen rentoutuminen, ajanviete, pahe, tapa joka katkaisee mukavasti esim. työpäivän ja saa tavallaan todellisen tauon kun pääsee pois työmaan kentältä ja kiireestä. Voin myös ihan valehtelematta sanoa, että tupakka on ollut (ja pidän sitä edelleen) omanlaisena sosiaalisena juttuna. Olen tutustunut moniin mahtaviin ihmisiin tupakalla, väitän jopa, että ilman tupakointia en olisi osaan heistä tutustunut. Esim. nykyiseen naapuriini en olisi varmaan ikinä tutustunut, jos ei oltais satuttu aina samaan aikaan parvekkeelle röökille. Lukuunottamatta tietysti tupakointia baarissa/illan istujaisissa ym. missä on luonnollista rupatella muiden tupakoijien kanssa. Olen myös sopinut tupakkakopissa lisää työtä/työkeikkoja kun satuin toisen työnantajan pomon kanssa samaan aikaan koppiin.

Tässä oikeen unelma hampaat...NOT!

Aluksi painoin asian villaisessa, kun A rupesi puhumaan tupakan lopettamisesta parisen kuukautta sitten. Sanotaanko nyt että about, kuukausi sitten rupesin kuitenkin asiaa itsekin pyörittelemään päässäni.. Mitään terveysvalistusta en rupea tähän kirjoittamaan, kaikki varmaan tietävät tupakoinnin huonot vaikutukset. Ja sen rahan menon syöpäkääryleisiin. Tupakan lopetus on ruvennut rassaamaan mieltä. Olen ajatellut että myöhemmin sitten lopetan, lopetan vuoden vaihteessa, lopetan sitten jos saan lapsen, lopetan muutaman vuoden kuluttua. jne. Ihmiset, jotka jahkailee samoja asiota on musta suoraan sanoen maailman ärsyttävämpiä ja raivostuttavampia. Eri kantilta keskusteltuamme tupakasta ja tupakoinnista, mulle iski eilen illalla jostain se potku persuuksiin että miksei vaan lopettais nyt vihdoin sitä tupakointia. Sain siis vihdoin sen ns. motivaation ja halun uudestaan lopettamiseen Niinpä......päätettiin yrittää lopettaa tupakointi yhessä A:n kanssa tänään 16.11.2011.

Polteltiin eilen vielä normaalisti, poltettiin aamulla ne ihanat kahvin jälkeiset tupakat parvekkeella huopiin kääriytyneenä ja sitten lätkäistiin molemmille nikotiinilaastari selkään. Tähän se vois nyt oikeesti loppua. Käytiin ostamassa myös Läkerol pastille, joita imeskellä kun tekis mieli polttaa. On niin monta tilannetta ja paikkaa kun vain tottumuksesta ta tavasta polttaa, niin voi sitten ns. tehdä jotain muuta sen sijaan. Valehtelematta olen melkein koko aamun miettinyt ja käynyt läpi päässäni eri tupakkahetkiä: Aamutupakka (se parhain!), odotan bussia -tupakka, odotan ylipäätänsä jotain ihmistä -tupakat, ns. seurustelu tupakat, vitutustupakat, töissä tauot...jne jne jne..listaa voisi jatkaa loputtomiin.

En kuitenkaan aio tuomita itseäni jos epäonnistun...sitten epäonnistun ja sille ei voi mitään. En haluais ottaa liikaa stressiä tästä haasteesta. Jos epäonnistun (taas) niin sitten vituttaa ja voi voi...mutta ainakin nyt olsi halua ja motivaattorina toimii A, jolle luulen että lopetus on vielä vaikeampaa kuin mulle. (Polttanut pidempään, polttanut enemmän ja töissä sillä on varmaan tosi vaikeaa). Mutta anyway, halusin nyt jakaa ja kirjoittaa tän tännekin..en viiti muuten tästä hirveesti huudella, kun tosiaan on niitä lopetuskertoja ennenkin ollut ja aina niissä oon epäonnistunut. 

Jees. ei mulla muuta sitten moi! ja hyvää päivän jatkoa kaikille!

 SIlmäleikkaus operaatio olisi tässä muutaman tunnin päästä, jännittää! Eilen olin ensitarkastuksessa missä sai kysellä toimenpiteestä ja mun mustuaiset laajennettiin tipoilla, oli aika vänkeen näköiset silmät :D. Laseilla näki sen jälkeen kauas, läheltä ei nähnyt lukea kuin ilman laseja. Sain myös reseptit, ja kävinkin samantein hakemassa apteekissa antibiootti- ja kosteustipat. Jännittää ihan pirusti, toisaalta en malta odottaa että pääsen näistä kakkuloista eroon!